Pikku uhmailija

 Tänään on taas testailtu äitiä. Onneksi vähemmän kuin välillä. Aamun ulkoilu meni mukavasti. ei kummempia huolia. Kauppareissukin meni hyvin. Mutta se nukutus. Päätin viedä tavarat kotiin ja lähteä sitten nukuttamaan Peppiä. Ovesta ulos ja maitopullo kouraan. Kun maito loppu niin alko ihan julmetun kova, korvia riipivä, kaikkialla kaikuva huuto jostain varpaan päästä asti. Mulla oli vaunuista ulos pyrkivä (sivuttain pää edellä), pää punasena huutava, katseen vangitseva uhmaikänen. Aivan kamala. Hetken siinä sitten kävelin ympäriinsä rauhassa ja koitin sanoo ettei mitään hätää, mutta tuskin kuuli mitään kun huusi ja repi lakkia päästänsä. Sidoin lapsen kiinni vöihin ja rauhassa kävelin kotiin (en kehdannut juostakkaan :)
Ei nukuttu päiväunia. Ja sehän kostautuu. kauppareissulla Peppi otti ja nukahti autoon kuudelta. Onneksi oltiin jo tulossa kotiin lähellä niin kunnon älämölö pystyyn ja nenän tuuppimista ja tuloksena oli nuokkuva, välillä hereillä oleva, hyvin tympääntynyt taapero.
Mutta loppu hyvin kaikki hyvin.
Uutena uhittelu testailuna on että juodaan maitoa ja vähänajan päästä avataan suu ja annetaan kaiken maidon valua pitkin rinnuksia. tuttua? aivan hirmuisen hermoja raastavaa.
Eli siis, kolmen mekon jälkeen, kahden yöpuvun jälkeen, meillä on nukkuva pikku uhittelija onnellisena sängyssä paria tuntia ennen normaalia nukahtamis aikaa.
Huomista odotellessa ;)

Nää pitää aina käydä testaamassa ja äiti sydän läpättäen oottaa että antaako joku joskus periksi.

Pepin lempi reppu. Saatu jostain kaupanpäällisenä. Kuvaus hetkellä tyhjänä. Piti vaan saada mukaan :)