Ompeluksia

Tuli taas tuhottua vatteita. Penkoi oman kaappini perusteellisesti läpi kun vaihdettiin makuuhuoneiden paikkoja ja sieltä löytyikin muutama minulle sopimaton paita. Kaksi saman tyylistä raita paitaa pääsi siis saksien alle.

Ajattelin tehdä kokonaan tummansinisen mekon, mutta kun kangasta ei tosiaan ollut kuin yhden kapean pitkän paidan verran niin ei siitä oikein repinyt kuin yhden puolen verran kangasta. Mekon piti olla t-paita mallinen, mutta jollakin tuli ajatuskatkos kaavoja piirtäessä niin kainaloiden kohdalla ei ole yhtään saumanvaraa... :) Mutta meneehän tuo noinkin. Pitäisi jotkut kantit siihen ommella, mutta toistaiseksi annan olla tuollaisena kun ei ole kivaa resoria jota siihen laittaisin. Kaula-aukko jouutuu kanssa odottelemaan. Helman jätän luultavasti kokonaan kääntämättä. Katsotaan mitä vielä keksii :)

Päällä ollessa sitä ei huomaa, mutta jouduin tekemään etuosan kahdesta kappaleesta ja vaikka kuinka yritin niin raidat ei menneet ihan kohikkain. Rypytyksen ansiosta juurikin se kohta menee niin piiloon ettei virhettä voi nähdä kuin levittämällä mekon käsillä. Mekkoa ei muutenkaan ole tehty ohjeen mukaan muuten kuin kaavat leikattu mallista. Kasattu oman pään mukaan.

Toinen projekti oli pikkuinen mekko jonka löysin kirpparilta. Oliskohan ollut kokoa 80cm. Halusin siitä P:lle pipon. Kangasta jäi hyvin niin että sain nukelle samanlaisen pipon (tuli liian lyhyt vaikka luulin tekeväni ekstra ison) ja kun kangasta jäi vielä enkä tiennyt mitä muuta tekisin niin tein sitten pikkuvauvan käteen sopivat tumput. Niistä puuttuu vielä resori. Odottelevat oikean väristä. Kattoo sitten mitä niille tekee. Joko nukeille, säilöön tai odottelemaan että pääsevät jollekkin vauvalahjaksi. Ken tietää, mutta suloiset niistä mielestäni tuli :)

Kuluneella viikolla

On ehtinyt tapahtua vaika ja mitä kuluneella viikolla (ja vähän ylikin).
On sattunut tapaturmia, on shoppailtu, ulkoiltu, vierailtu, leikitty, oltu vain ja juhlittu.

Tässä olisi kuvapläjäys menneestä ajasta

 Siivottiin yks päivä P:n kanssa. Erehdyin laskemaan täysinäisen muistitaulun lattialle kun pyyhin lipaston päältä pölyt. Menin sitten muualle pyyhkimään ja unohin taulun lattialle. Minun ihanan tehokas ja auttavainen pikku siivous apuri oli ihan pikkusen liian tehokkaalla tuulella... :D

 Piparin leipominen oli erittäin vakavaa ja tarkkaavaisuutta vaativaa hommaa :)

 Kärkkäiseltä löyty mitä mainioin menopeli :D Ei kiinnostanu nuket tai leikki ruuat enään yhtään kun tämä sieltä bongattiin. Ja voi mikä pettymys kun ei liikkunut. Kieli ulkona nytkytti eteenpäin jos etes vähän eteenpäin pääsisi :)

 Neulon monesti jotain samalla kun seurailen P:n leikkejä (varsinkin näin talvisin) niin nyt on opittu sitten uusi leikki. P:llä täytyy olla oma kerä ja oma sukkapuikko ja hän tökkii kerän läpi puikkoaan ja sanoo kutovansa pipoa :) Aika usein pipo on papalle kun kysyn kenelle tekee sitä. Kyllä on papalla jo monen monta lakkia.

Pitihän se jouluikkunakin käydä tarkistamassa. Olipahan mukava ilta reissu keskustaan kun käytiin hämmästelemässä valoja katujen päällä ja ikkunassa oli vaikka mitä jännää. Lapsi lauma kirmas ikkunan päästä päähän junan mukana. Juna menee tunneliin, juna tulee takakautta esiin, juna menee tunneliin, juna tulee takakautta esiin... pientä ruuhkan poiskasta välillä, mutta hyvin mahtu kaikki katselemaan :) Sitten kun oltiin lähössä hoksattiin puluja ja P katso niin kysyvästi että annettiin lupa käydä moikkaamassa. Yksi pulu ei sitten älynnyt lentää kauas niin P juoksi sen perässä onnessaan kiljuen vaikka kuinka kauaa ennenkuin pulu raukka tajus lähteä lentämään pitemmälle :)
Mukavaa oli kaikilla ja päivän ulkoilukin tuli hoidettua.

Pieni nettikauppa

Löysin sattumalta ihanan pikkuisen nettikaupan. Vaikuttaa oikein suloisilta nuo vaatteet ja niiden pitäisi olla 100%luomupuuvillaa. Se on kyllä sellainen materiaali että jos saisin kaikki omat ja P:n vaatteet siitä niin ostaisin heti. Ihanan pehmoinen materiaali eikä minun mielestä nyppyynnykkään niin helposti.
Tuolla ei kamalan paljon ole erilaisia vaatteita, mutta ei se pointti kai siinä olekkaan. Ja kyllä minä ainakin löysin tuolta vaikka ja mitä kivaa osteltavaa :)
Tilaukseen lähti keltaisen sävyiset pupu housut. Niiden toimitus menee ensi kuun alkuun, mutta se ei haittaa mitään.

 Otettiin sellainen koko että pitäisi mahtua seuraavan puolitoista vuotta jalkaan :) P on ihastunut housuihin, varsinkin värikkäisiin. Jos pyydetään laittamaan housut jalkaan, hän kipaisee yöhousut ja nykäisee ne jalkaan kun on niin värikkäitä ja paljon kuvioita. Äitin valitsemat perus ruskeat gollarit tai farkut ei kelpaa niin hyvin. Nyt siis saatiin vähän väriä housu laatikkoonkin niin ei tarvitse yöhousuilla kulkea :)

Joululahja toiveet

Tiedän että P on saamassa lahjoja ehkä enemmälti kun tarvisi saada, mutta ei se mitään... kyllä me niiden kanssa pärjätään. Ja tyttö kasvaa niin alkaa pikku vauva lelut/kirjat/palapelit olemaan jo liian lällyjä niin pitäähän sitä jotain kivaa saada tilalle. Minä kun kuitenkin roudaan pienet pois. En ole suurempia toiveita esittänyt sukulaisille lahjoista sillä olen melkein kaikki haluamani ostanut itse (pöljää, tiedän. Suvun ainoa pikkuinen ja monta jotka mielellään ostaisi jotain niin ostan itse kaiken). MUTTA, viimehetken ihastuksia on tullut muutama. Kirjat hoksasin ihan paikallisesta prismasta ja pupulakki on netistä. Pupu lakki meillä oli viimevuonnakin ja tänä vuonna haluaisin saman moisen. On se niin suloinen pienen päässä että :)

Kirjoissa on paljon kuvia ihanalla tavalla vähän sikinsokin esillä. Kokoajan tuntui löytävän uusia juttuja. Pienemmälle on ensin kiva katselukirja ja voi nimetä asioita ja isommalle näissä on jo oikeaa tietoa asioista. Aivan huippu kirjat kyllä. Kotiutuvat joulun jälkeen kyllä meille jos joulupukki ei sitä ennen hoksaa että me tarvitaan tällaiset ;)

Tintun ihanaakin ihanampi pupulakki (kuva kopioita tintun nettikaupasta)



 Muotokielen sivuilla on ihania taaperokylttejä. Sellainenkin luksus kapistus voisi olla kätevä reissunpäällä ollessa :)

Nämä kaksi on minun suosikkeja. P tykkää hirmusesti ketuista ja minä tykkään tuosta nallesta. Luulen kuitenkin että meidän ykkösvalinta olisi tuo kettu kaksikko. (Tuolla nettisivuilla on muuten ilmaset postikulut 17.12 asti)

 Kyllähän noita viimehetken ihanuuksia ilmestyisi kokoajan. Varsinkin kun jokapaikassa on joulukalenteri alennuksia, mutta pitää vähän koittaa toppuutella itteensä. Ja onhan se suuri joulunjälkeis alennuskin vielä tulossa. Jos sitä sinne vaikka säästäis vähän varojansa... ;)

Piparin tuoksua ja joulua

Normaalia arkea täällä elellään
Jouluvalot ja verhot on saatu paikoilleen. Joulukuusi tuodaan taloon luultavasti tämän viikon loppupuolella. Ja ensimmäiset piparitkin on jo leivottu :)
Ja onhan tuo P ehtinyt käydä jo piparivarkaissakin. Olikin vähän liian hiljaista keittiön puolella...
Pitäisi vielä ennen joulua lähettää kortit ja siivota P:n huonetta leluista. Laittaa myyntiin ja antaa eteenpäin esim ensi- ja turvakodille. Sinne ollaan viety tavaraa ennenkin, yleensä vaatteita, mutta nyt sinne voisi viedä vähän leluja. Tai sitten vois kiikuttaa ne sairaalaan jos keksis mihin sinne pitää haalata niitä. Siellä niitä kuitenkin aina tarvittaisiin. Pitää katsella mitä keksii :)

Päivät on kulunut sisällä sairastelujen vuoksi ja kovien pakkasten. Ja äidin laiskuuden. ok, osa syynä on etten halua lähteä tekemään sitä kamalaa pukemis, huuto, karkuunjuoksemis, kiljumis, potkimis rumbaa ihan vain jotta päästäisiin hikihatussa ulos puoleksi tunniksi jonka jälkeen on pakko tulla sisälle kun P:n sormet ja varpaat on ihan jäässä siitähuolimatta että molemmissa on toppaa ja villaa enemmän kuin laki sallii (varpaat ja sormet mahtuu edelleen heilumaan). Pitänee skarpata. Onhan se puolituntia parempi kuin ei ollenkaan. Varsinkin jos tämä pikkutonttu jatkaa piparien sala syöntiä niin liikunta toppavaatteisa hankalassa maastossa tekee vain hyvää :) 
tekee hyvää ehkä isolle tontullekkin  ;)

Joulu tulee vauhilla

Aloitin joulukortit P:n kanssa jo kuukausi sitten. Nyt ne ryökäleet on hukassa ja niitä pitäs vielä tehä muutamia lisää. Saa nähä joudutaanko alottaan toisen kerran alusta koko homman. Eka yrityskin meni mönkään kun ei tullu sellasia kuin olisin halunnu. Muuutta, kuvia otettiin tänään että edes ne olis valmiina sitten kunhan kortit jostain ilmaantuu tai jostain tehdään uudet. Vielä onneksi ehtii. Viikko aikaa tehdä niitä :)
Tässä vähän esimakua kuvauksistamme

Sain napattua nauru kuviakin ja tänä vuonna P halusi itse pitää tonttulakkia päässä kun viimevuonna en saanut yhtään kuvaa lakki päässä kun P veti sen jatkuvasti salamana päästä pois :) Noh, hyvä et nyt kelpaa niin saa kilistellä tanssiessakin kulkusta :)

Miksei joskus isikin?

Olen lähdössä ensi lauantaina naisten joulumyyjäisiin äitini kanssa. Sanoin että P lähtee mukaan sillä isi menee ehkä osteleen vaatteita vaarin kanssa. Totesin että ehkä voi isi jäähä aamusta kotia että ehin nopiaa käydä pyörähtään myyjäisissä ilman P:tä. Pohdin myös ääneen että ehkä voisin jopa olla niin hurja että kysyn josko isi ja vaari ottaisi P:n mukaan shoppailemaan... juu ei. Molemmat oltiin mummun kanssa samaa mieltä.
Mutta miksi? Minun shoppailut on sitä että

A) Menen P:n kanssa kahdestaan shoppailemaan mikä tarkoittaa isoa eiei:tä aikuisten vaatteiden puolelle kun en sinne asti pääse ilman kamalaa tylsyyden valitusta tai joka piakkaan juoksevaa monsteria TAI jos ehdinkin katsomaan ja valitsemaan jopa sen oikean koon niin vaihtoehtoina on joko ostaa tuote, kokeilla kotona ja palauttaa mahdollisesti kaikki TAI mennä sovituskoppiin ja köyttää taapero huutavana kärryihin ja hokea että äiti on nyt toooosi nopia TAI sovittaa vaate ja kuunnella korva tarkkana että missä se täys tuho nyt menee. jos ääntä ei kuulu niin sitten on mentävä kaupan vaate päällä (mitä luultavammin kylläkin ilman mitään järkevää rihman kiertämää) katsomaan ja etsimään sitä täystuhoa että missä se tällä kertaa taapleeraa. Kun sen saa palautettua aisoihin niin pitää olla supernopea jos haluaa sovittaa loppuun. Viereiset kopit toki on kivoja, ei siinä, mutta ei nekään kauaa viihdytä. Ja auta armias jos viereisessä kopissa on joku niin ihan varmasti lapsi käy kurkkaamassa iloinen virne naamallaan että kukas se siellä on.

B) Otan jonkun mukaan (P:n lisäksi) ja menen kauppaan, valitten kokoja, otan omani ja menen sovittamaan (kaikki hyvin minun osalta, kaveri tosin juoksee pää kolmantena lapsen perässä ja koittaa minimoida tuhoja). Kun saan omat vaatteet pois, vetää ihana suloinen lapseni verhon auki kun seuraaja ei ole pysynyt vauhdissa. Kiva. Saan kokeiltua tarvittavat vaatteet mutta ekan kaupan jälkeen seura on jo niin poikki ja lapsi juossut itsensä kiukkuun että kaikki ne loput kaupat ja vaihtoehdot saakin siis jäädä ihanasti vilkuttelemaan näyteikkunoihin.

C) Olen kaverin kanssa liikenteessä jolla myös on lapsi. Lapset juoksee pää kolmantena jokainen eri suuntaan (varsinkin se liukuportaikko vetää puoleensa) ja me äidit koitetaan nopeaa katsoa lasten puolen ja kaikki tarvittavat välttämättömyydet sieltä ja samalla pää käy niin nopeaa tahtia rekiltä lapsiin ja takaisin että päässä huimaa jo ensimmäisen vartin jälkeen. Korvat on kuin mitkäkin super vastaanottimet kun yrittää kuunnella että missä mennään ja eihän kuulu ylimääräisiä kilinöitä ja kalinoita.

Ei siinä, minä nautin myös tällaisesta shoppailusta. Otan mielelläni lapseni mukaan. Otan mielelläni seuraa mukaan lapseni lisäksi, mutta olisihan tuo tietenkin ihan kiva jos välillä isikin saisi tietää minkälaista shoppailu lapsen kanssa oikeasti on (ilman äitiä).
Josko sitä kerran laittais sen lapsen sinne isin shoppailu reissulle mukaan ja antais vähän kurkistusta millaista se meillä on? hmm...  Osaako isät sitten vain kieltäytyä paremmin siitä ihanasta seuralaisesta? Vai onko isin ja lapsen shoppailu helpompaa? erilaista?

Onneksi on nyt kahden vuoden kokemus shoppailusta lapsen kanssa ja vauhti on lähtenyt pikkuhiljaa kasvamaan niin on ehtinyt tottua tuohon touhuajan menoon. Ehtinyt oppia kikan jos toisenkin tässä vuosien varrella. Ja oppinut ennenkaikkea että ei se lapsi mene rikki tai mene hukkaankaan jos päästän sen sinne hyllyn toiselle puolen isolla äänellä juoksemaan. Kuulenhan minä sen silti :) Ja ne jotka ajattelee että heidän shoppailu menee pilalle minun huutelevan ja iloisesti kiljahtelevan lapseni takia niin miettikää sitä huudon, kiljumisen ja karjumisen määrää (miljoona kertaa kovempaa ja pistävämpää) jos sidon lapsen kärryihin vasten hänen tahtoaan ja jatkan shoppailua teidän seurassanne. Kyllä, jatkan shoppailua. Minullakin on oikeus siihen ja en aio hautautua neljän seinän sisään siihen asti että lapseni kasvaa kauppa kelpoiseksi aikuiseksi :)

Ps. Tämä herjaa mulle taas kuvista joten kaavailtu kuva jääkin tällä kertaa saamatta :/