Nonni, tulossa on kuva täyteinen postaus :) Toivottavasti jaksatte selailla sillä nyt tulee läjä vauva aikasia kuvia :)
Kuten jo aiemmin mainitsin, meillä oli koliikki vieraana talossa. Ja kun tuli isin vuoro kannella niin voin sanoa että 70% varmuudella se löyty tietokoneen edestä pelaamasta peliä vauva olalla joko näin niinkuin alimmaisessa kuvassa tai vauva rauhassa katselemassa maisemia isin olalta. Tuli isistä mestari pelaamaan ampuma pelejä yhellä kädellä :) Ja jos tämä ei auttanut niin sen loppu ajan heidät löysi kävelemästä edestakaisin pitkin olohuonetta (minun ja telkkarin välistä) erilaisilla tyyleillä. Olalla, sylissä selällee, sylissä mahalleen, sylissä kyljelleen, selkä mahaa vasten, maha- mahaa vasten... ymmärrätte varmaan... ;)
Onneksi talossa oli kaksi helpottajaa. Löysin äitini kanssa kaupasta iiiihanan koliikki keinun josta Peppi tykkäsi ja jota äiti rakasti ;)
Turvakaukalo oli myös yksi hyvä paikka. Alemmassa kuvassa ollaan taisteltu monta pitkää tuntia aamulla vatsavaivoja vastaan ja
mikään ei auttanut. Lopulta haalasin kaukalon sohvan eteen, laitoin itselle telkkarin päälle (alkoi jo vähän korvissa soimaan ja ihmistä väsyttään) ja keikutin jalalla vauhtia. Ihanan tyyni ja rauhallinen lapsi istua nökötti sekunnissa edessäni. ihan paras laite! Kuva on otettu heti rauhottumisen jälkeen, tumputkin lentäny matkasta.
Kaukaloa on myös heijattu ja lennätetty jos mihin suuntaan että vauva saatiin hiljaiseksi ja tyytyväiseksi. Isillä käsivoimat kasvo (minä katselin vierestä ;)
Eka elokuva kokemus tuli 4 kuukauden iässä vauva kinossa :)
Kahden kaverin kanssa mentiin. Vielä ei osattu istua niin vedettiin lunkisti pötkölleen tuohon tuoliin. Oli muuten mukava paikka. Käytiin vissiin neljä kertaa (kerran kuussa on näytös). Paras paikka oli ehdottomasti eturivi. Penkin eteen saattoi levittää viltin, levittää läjän leluja ja laittaa lapsen siihen maahan leikkimään sillävälin kun äiti katsoo vieressä elokuvaa (niskat vääränä). Penkki toimi napostelu pöytänä kun itse istui lattialla. Kävelemään oppimisen jälkeen tämä jäi meillä kun ei enää tahdottu salissa pysyä :)
Aulassa oli mikrot ja vaipanvaihto paikat ja teatteri tarjosi vaipat ja vaipit ja aina oli jotain piltti maistiaisia ja muita kojuja aula täynnä kun sinne mentiin. Pussillinen tavaraa lähti joka kerta mukaan sisältäen pilttejä, esitteitä, lautas alustoja ym pientä kivaa :)
Tässä meidän yksi lempi kanniskelu muoto. Eihän tuo järin mukavalle näytä, mutta Peppi viihtyi tuossa asennossa ihan huippu hyvin. Kai tuossa sai päästellä maha kuplia rauhassa liikkeelle ja olla pikku kippurassa isin sylissä... Vauvat on välillä hassuja :)
Mutta uni tuli ja huuto hiljeni melkeinpä aina tässä asennossa.
Kun aikaa meni eteenpäin niin koliikki antoi periksi ja meille saapui iloinen hymytyttö tilalle :)
Pään nostoja harjoiteltiin. Lempipaikka oli telkkarin ääressä. Sitä oli kiva tiirailla aina salaa jostain kulmasta. Jotenkin aina pääsi kääntämään ittensä tai päänsä niin että näki telkkarin vaikka ensin laitettiin niin että ei sinne pääse kurkkimaan. Mutta minkäs teit kun se oli ainoa aavempi tila meidän asunnossa mihin voi lapsen ja viltin survaista :)
Tämä alempi kuva on yksi minun lemppareista. Kuvan laatu ei ole kovinkaan hyvä kun vanhalla puhelimella otettu, mutta aina kun Peppi katsoi mua noin niin se tunki suoraan sisälle tuo katse. Peppi tekee edelleen niin ja näyttää ihan samalle sen tehdessään ja minulla tuntuu mahan pohjassa asti kun se katse tunkeutuu. Kai tiedätte tunteen josta puhun? Etten vaan houraile ittekseni ;) Ihanuus se on jokatapauksessa.
Hassua kun en muista että Pepillä olisi ollut koskaan kunnon makkaroita missään kun aina ollut laiheliini (paitsi kasvoista vähän pyöryläinen;) niin onhan tuolla jalassa ihan selvä vauva makkara :D
Ensimmäinen joulu meni lahjapapereita rapistellessa. Mikään lahja tai vieras tai muu ei vetänyt vertoja paperille. Aivan kamala riemun kiljahtelu tuli kun Peppi näki paperit ja pääsi tutkimaan pahvilaatikkoa joka oli kukkuroillaan ihanaakin ihanempia papereita :)
Ensimmäisen kerran kauppakärryjen kyydissä :) Kyydissä oli myös turvakaukalo jos olis pieni väsähtänyt, mutta hyvin jaksoi koko kauppareissun. Oli niin paljon ihmeellistä kateltavaa kun näki pystystä kerrankin mitä tapahtuu :)
Sellaista meillä ennenmuinoin kun taloa hallitsi vauva. Nyt ollaan siirrytty uhman täyteiseen taapero arkeen ja meno on jokseenkin yhtä kaaoottista edelleen välillä, mutta edelleen porskutetaan yhdessä eteenpäin ja kaikesta on selvitty toistaiseksi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti