Itseasiassa talvi saapui jo muutama päivä sitten. Pääasiassa lämpötila on -5 astetta eli ei vielä kovinkaan kylmä, mutta kun lumi on maasa ja meri kohtuullisen vieressä niin kyllä siellä pihalla jo topat on päällä. Joku aika sitten lupasin kurkistuksen meidän toppavaatteista ja otin kuvatkin, mutta meidän valoisuus on niin keltapainotteista että värit vääristy kaikissa vaatteissa niin pahasti että päätin esittelyn sitten tapahtuvan näin käyttö kuvien kautta. Voin taata että lakkeja tulee näkymään PALJON erilaisia. En siis ole yhtään hurahtanut lakkeihin, mutta ihan muuten vain... ;)
Olen kuullut paljon kehuja molon haalareista, niin välikausi kuin toppa haalareistakin. Nyt on ensimmäistä kertaa meillä kokeilussa että millaiset ovat. Heijastimista kyllä maailman isoin plus merkki. Niitä on paljon, ne on nättejä (ei länttäisty vaan johonki kamalaa paksua heijastin viivaa) tähtiä ja ohuita viivoja ja voin sanoa kokemuksesta että ne heijastaa todella hyvin. Lämpimänäkin on pysytty, mutta pakkanenhan ei kyllä vielä mikään päätähuimaava ole eli odotellaan niitä kunnon kokemuksia sitten tammi- helmikuussa :)
kenkinä toimii ainakin tepsut. Nekin ekaa kertaa testissä. Toivottavasti on hyvät. Kehuja saaneet, mutta tänään tuli Peppi jo kotia kylmillä varpailla ja pakkasta tosiaan vain se -5... että katotaan nyt mitä huopikkaita sitä pitää vielä talven edetessä ostaa.
Toiset toppakinttaatkin pitäisi vielä löytää kun ne aina katoilee meiltä ja jos toiset on märkinä niin onpahan varalta toiset. Olis ihana löytää vaaleanpunaiset, mutta ei mistään löydy!? siis ihan oikeasti. ei tavallisia eikä nahkaisia. Yhet nahkaiset olen nähnyt, mutta koot alkoi seitsemästä vuodesta ylöspäin. ihan tyhmää. yhdestä kaupasta löytyi vaaleansiniset, muttei mistään vaaleanpunaisia. Luulisi kuitenkin että pikku tytöille joku muukin haluaisi pukea vaaleanpunaista kuin minä vain..? Noh, pitää tyytyä pinkkeihin ja niihin mitä ikinä löytääkään. Näissä on kanssa ongelmana se että pitää olla super lämpimät, mutta mikään merkki ei ole vielä vakuuttanut minua. aina on kylmät kädet pienellä. Pitää alkaa itse tehtaileen jotain superlämmintä joka on alpakkaa sisältä ja päältä veden kestävää huopaa.. hmm.. ehkäpä.. ;)
maanantai 29. lokakuuta 2012
sunnuntai 28. lokakuuta 2012
Pikku dino
Voi että etsin kauaa tätä tintun haalaria ennenkuin se lopulta tuli vastaan. Meillä oli aiemmin samanlainen, mutta isoilla napeilla ja se oli ihana, muttei voinut sitten pitää haalareiden alla kun ne napit tosiaan oli sellaiset isot fleece pallot että olisivat vaan jääneet painamaan. Nyt löyty sit vetoketjullinen versio :)
Äitin oma pikku dinosaurus. Meillä osataan jo laittaa kädet eteen hassusti ja murista kuin dinosaurukset kun tämä puku tulee esiin :) (välillä kyllä muristaan ihan muuten vaankin ;) )
Äitin oma pikku dinosaurus. Meillä osataan jo laittaa kädet eteen hassusti ja murista kuin dinosaurukset kun tämä puku tulee esiin :) (välillä kyllä muristaan ihan muuten vaankin ;) )
tiistai 23. lokakuuta 2012
Joulu
Joulu tulla jolokuttaa niin minäkin olen alkanut valmistautumaan :)
Kerrankin olen ajoissa. Lähipiirin joululahjat on melkein valmiit. Kaappi pursoilee joulupaperilla päällystettyjä paketteja ja muutamaa lahjaa vaille kaikki on valmista. Loputkin lahjat on jo tiedossa ja enään pitää hommata ne. Joulukortitkin valmistuu pikkuhiljaa (nopeampaa jos leikkaisin suosiolla paperit itse) maalaa- leikkaa- liimaa taktiikalla. Pepin kanssa tehdään niitä aina välillä kun iskee inspis.
Kuvaa ei olla vielä otettu. Odotellaan rauhassa että ne lumet tulevat maahan ja kuvaillaan sitten ulkona (ekaa kertaa) tai sit jos se ei onnistu niin kattellaan jotain kivaa sisällä. Meilä vaan sisällä niin kamalan keltainen valaistus että kaikki kuvat ovat aina hirmuisen kellertäviä :/ varsinkin juuri illalla otetut jolloin yleensä kuvaan.
Mutta katsellaan :)
Kerrankin olen ajoissa. Lähipiirin joululahjat on melkein valmiit. Kaappi pursoilee joulupaperilla päällystettyjä paketteja ja muutamaa lahjaa vaille kaikki on valmista. Loputkin lahjat on jo tiedossa ja enään pitää hommata ne. Joulukortitkin valmistuu pikkuhiljaa (nopeampaa jos leikkaisin suosiolla paperit itse) maalaa- leikkaa- liimaa taktiikalla. Pepin kanssa tehdään niitä aina välillä kun iskee inspis.
Kuvaa ei olla vielä otettu. Odotellaan rauhassa että ne lumet tulevat maahan ja kuvaillaan sitten ulkona (ekaa kertaa) tai sit jos se ei onnistu niin kattellaan jotain kivaa sisällä. Meilä vaan sisällä niin kamalan keltainen valaistus että kaikki kuvat ovat aina hirmuisen kellertäviä :/ varsinkin juuri illalla otetut jolloin yleensä kuvaan.
Mutta katsellaan :)
Rokko ja muuta kivaa
Meille tuli taloon yhtäaikaa flunssa ja rokko. Minä sain flunssan osakseen ja Peppi rokon. Rokkoa tosin ei oltas havaittu jos en olis katsonu Pepin jalkapohjiin. Siellä on ollut nyt melkein viikon punasia näppylöitä ja yks päivä huomasin että samoja näppyjä on kämmeniinkin ilmestynyt. Ne ei näytä häiritsevän Peppiä ollenkaan joten mitään ei ole tehty niille. Ärhäkän punainen väri on laantunut pikkuhiljaa ja rokko on ilmeisesti lähdössä pois. Kämmenissä näpyt olikin vaan muutaman päivän. Kaikenlaisia tauteja sitä ihmisen pitääkin sairastaa.
Minulla itellä flunssa alkaa antaa periksi eikä onneksi käynyt edes kovin pahana. Voimat oli pois ja pää oli haljeta, mutta loppujenlopuksi se oli vaan ihan tavallinen flunssa niin siitäpäs ei sen enempää :)
Muuten täällä vietellään varsin tasaista elämää. Valitettavan tylsää sellaista sillä taloon on iskenyt lorvikatari. Tekee mieli vain maata sohvalla ja tuijotella tyhjyyteen samalla kun kuuntelee piirrettyjä ja Pepin touhuja. Peppi ei kauaa viihdy piirrettyjä katsellen ellei ole mieluinen (paavo, pingu, pikkukakkonen) joten pitää välillä kuunnella mitä paikkaa se milloinkin terrorisoi. Meillähän ei siis leikitä, meillä tuhotaan ja terrorisoidaan. Erittäin harvoin (onneksi enenemissä määrin) Peppi löytyy jostain leikkimästä omia leikkejään kaikessa rauhassa keskittyneesti (sen pari minuuttisen). Pitempiä leikki hetkiä odotellessa.
Uhmaiän loppumista odotellessa.
Laiskotuksen loppua odotellessa.
;)
Minulla itellä flunssa alkaa antaa periksi eikä onneksi käynyt edes kovin pahana. Voimat oli pois ja pää oli haljeta, mutta loppujenlopuksi se oli vaan ihan tavallinen flunssa niin siitäpäs ei sen enempää :)
Muuten täällä vietellään varsin tasaista elämää. Valitettavan tylsää sellaista sillä taloon on iskenyt lorvikatari. Tekee mieli vain maata sohvalla ja tuijotella tyhjyyteen samalla kun kuuntelee piirrettyjä ja Pepin touhuja. Peppi ei kauaa viihdy piirrettyjä katsellen ellei ole mieluinen (paavo, pingu, pikkukakkonen) joten pitää välillä kuunnella mitä paikkaa se milloinkin terrorisoi. Meillähän ei siis leikitä, meillä tuhotaan ja terrorisoidaan. Erittäin harvoin (onneksi enenemissä määrin) Peppi löytyy jostain leikkimästä omia leikkejään kaikessa rauhassa keskittyneesti (sen pari minuuttisen). Pitempiä leikki hetkiä odotellessa.
Uhmaiän loppumista odotellessa.
Laiskotuksen loppua odotellessa.
;)
tiistai 16. lokakuuta 2012
Ei herkille
![]() |
| Tyyni potilas hoidossa |
Meillä kävi köpelösti hulluilla päivillä.
Peppi oli isänsä kanssa katselemassa toimistotarvikkeita kun minä selailin kansioita ja yhtäkkiä kuului että tuu äkkiä tänne.
Siellä oltiin tehty lähempää tuttavuutta terottimen kanssa kun isin silmä hetkeksi vältti :/
Luulin ettei ole isokaan hätä kun lapsi ei huuda, ei itke, ei sano mitään eikä edes näytä sille että mitään olisi tapahtunut, mutta siinä se seiso verisen sormen kanssa ja kynsi melkein puolestavälistä halki pystysuunnassa. Äkkiä kassalle pyytämään laastaria ja puhistusainetta (teroitin putsattiin hyvin eikä siihen tullut mitään jälkeä kun vasta jälkeenpäin alkoi verta valumaan). Täti puhisti Pepin sormen ja laittoi laastaria ja Peppi ei ollut moksiskaan. Ihan oikeasti se tais olla ainoo joka vähät välitti sormesta. Kaikki muut kamalassa shokissa ja ei oikeen tiiä mitä tekis ja hirvee hössötys :D
| Hyvin putsattu sormi saman päivän iltana. Tuo pala on siis nyt jo ihan irtoamis pisteessä. |
Nyt odotellaan kynnen irtoamista joka tapahtuu minä päivänä hyvänsä. Onneksi ne kasvaa takaisin eikä ilmeisestikkään ole ollut kipeä operaatio tuo irtoaminen.
perjantai 12. lokakuuta 2012
Ipadi
Edelleen on pädi suuressa suosiossa koko perheellä. Peppi tykkää piirrellä ja pelata lasten peläjä ja me isin kanssa pelaillaan muita pelejä ja isi surffailee. Isillä on suunnitteilla jo Pepille jouluksi oma pikkuinen pädi!!??
Ehkkä pysytään yhdessä yhteisessä ;)
Mutta mukava laite on kyllä. Katotaan sitten kuinka mukava on kun lasku tulee kaikista isin tilaamista peleistä ja ohjelmista...
Ehkkä pysytään yhdessä yhteisessä ;)
Mutta mukava laite on kyllä. Katotaan sitten kuinka mukava on kun lasku tulee kaikista isin tilaamista peleistä ja ohjelmista...
keskiviikko 10. lokakuuta 2012
ZOMBEJA!!
Käytiin keskustassa katsomassa vuotuinen Zombi kulkue :)
Olihan siellä kaiken laista. Yksi oli kyllä nin pelottava että minulla nousi niskavillat pystyyn. En antanut Pepin katsoa sitä. Sinänsä se ei pelottava ollut näöltään. Kaasunaamari päässä, vanhat sotilasvaatteet päällä ja laahusti menemään, mutta se ääni.... Silä oli kaasunaamari joka ulottu melkeen polviin asti ja siellä sisällä joku filtteri tai vastaava. Ääni oli kuin norsun ja zombin sekotus. Ihan julmetun pelottava vaikkei nyt kuvauksesta sellaista käsitystä saisikaan :D
Mutta mukavaa oli ja päätettiin paikanpäällä laittaa Pepillekkin maalit naamaan kun se halus. Oli kyllä vähän ihmeissään ja ehkä vähän peloissaankin kun katteli menoa. Nalle oli tiukasti sylissä ja nallekin sai osansa sotamaalauksesta. Siellä oli paljon lapsia ja yksi hauskimmista oli lapsi joka istui rattaissa ihan maalin ja veren peitossa ja kirves kädessä :D
Ihan huippuja juttuja oli ja lapset kirmaili sikin sokin laahustavia zombeja ja kiljuivat mukana välillä :) Ensivuonna uudestaan ihan varmasti ja meille paremmat maalit päälle kaikille. Tai ainakin Pepille ;)
Välillä käytettiin alahuulta pitkällä, mutta suurinosa ajasta meni silmät suurina ihmetellessä :) Valokuvaajakin kävi ottamassa kuvan kun maalattiin Peppiä :)
Olihan siellä kaiken laista. Yksi oli kyllä nin pelottava että minulla nousi niskavillat pystyyn. En antanut Pepin katsoa sitä. Sinänsä se ei pelottava ollut näöltään. Kaasunaamari päässä, vanhat sotilasvaatteet päällä ja laahusti menemään, mutta se ääni.... Silä oli kaasunaamari joka ulottu melkeen polviin asti ja siellä sisällä joku filtteri tai vastaava. Ääni oli kuin norsun ja zombin sekotus. Ihan julmetun pelottava vaikkei nyt kuvauksesta sellaista käsitystä saisikaan :D
Mutta mukavaa oli ja päätettiin paikanpäällä laittaa Pepillekkin maalit naamaan kun se halus. Oli kyllä vähän ihmeissään ja ehkä vähän peloissaankin kun katteli menoa. Nalle oli tiukasti sylissä ja nallekin sai osansa sotamaalauksesta. Siellä oli paljon lapsia ja yksi hauskimmista oli lapsi joka istui rattaissa ihan maalin ja veren peitossa ja kirves kädessä :D
Ihan huippuja juttuja oli ja lapset kirmaili sikin sokin laahustavia zombeja ja kiljuivat mukana välillä :) Ensivuonna uudestaan ihan varmasti ja meille paremmat maalit päälle kaikille. Tai ainakin Pepille ;)
Välillä käytettiin alahuulta pitkällä, mutta suurinosa ajasta meni silmät suurina ihmetellessä :) Valokuvaajakin kävi ottamassa kuvan kun maalattiin Peppiä :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)








